Vapautuminen joogan demonista

Corinna Craftin todistus

Olen harjoittanut ja opettanut voimajoogaa kymmenen vuotta erilaisissa liikuntapaikoissa: kaupungin virkistyskeskuksissa, YMCA:ssa, Bally Total Fitnessissä ja yliopiston liikunnan apulaisopettajana. Entisenä ammattitanssijana voimajooga oli ainoa liikuntamuoto, jota pidin tarpeeksi monipuolisena, haasteellisena ja niin tyylikkäänä lajina, että se kiinnosti minua. Pidin sitä täydellisenä yhdistelmänä, koska se sisälsi kaikki hyvin kokonaisvaltaisen harjoitusohjelman osat: voiman vakauttamisen, sydämen ja hengityselinten kuntoilun, joustavuuden, tasapainon ja koordinoinnin; lisäksi se oli palkitseva ja tanssin kaltainen. Minua palkitsi se että olin löytänyt mainion korvaajan tanssille, aivan yhtä terapeuttisesta fyysisesti ja samalla vapauttavaa henkisesti. Joogasta tuli tärkein liikuntamuotoni ja sain siitä paljon helpotusta.

Tiesin, että jooga liittyy itämaiseen mystisyyteen ja erityisesti hindulaisuuteen. Tunsin hinduteologian melko hyvin. Itse asiassa, kun etsin Jumalaa, yksi ensimmäisistä lukemistani kirjoista oli Paramahansa Yoganandan joogin omaelämäkerta. Hän oli yksi ensimmäisistä joogamestareista, jotka esittelivät joogan länsimaille. Luin Bhagavad Gitan, meditoin ja lauloin. Lopulta minusta tuli erään kultin jäsen ja minulla oli guru. Kohdattuani Jeesuksen luovuin kaikista näistä yhteyksistä, puhdistin kirjahyllyni ja sain vapautusta.

Kristittynä minulla oli enemmän ymmärrystä kuin useimmilla, [-] ja uskoin, ettei minua voi enää

 huijata. Harjoitin”ei-uskonnollista”, länsimaista joogaversiota, joka perustuu liikuntatieteeseen. Vältin tinkimättä kaikkia hindulaisuudesta johdettuja uskonnollisia käytäntöjä, kuten sitä ylistävää musiikkia, laulua, meditointia, ohjattua visualisointia Savasanassa (ruumiinasentoja), Namaste (kumarrusta muille rukousasennossa) ja niin edelleen. Länsimaisessa versiossa korostettiin myologiaa ja kinesiologiaa – lihasten toiminnan ja liikkeen tutkimista.  Tämä sopi erittäin hienosti yhteen hierontaterapeuttina tekemäni työn kanssa. Luokalleni opetin joogaa liikunnan opettajana  ja olin hyvin tyytyväinen tuloksiin. Tunsin olevani kiitollinen, kun käytin lahjojani liikunnassa, viestinässä ja opettamisessa – ja luulin, että antaisin ihmisille mahdollisuuden  ottaa vastuun terveydestään – tehdessäni samalla jotain, mitä rakastin. Pidin joogaa jopa Jeesuksen parantamistyön jatkona minun kauttani.

Olin tietenkin tietoinen siitä, että monet kristityt pitävät joogaa demonisena, mutta olin varma siitä, että harjoittelemani ja opettamani tyyli ei ollut vain turvallista vaan myös  terveellistä. Harjoitellessani kotonani soitin usein kristillistä ylistystä ja palvoin Herraa joogamatollani. Miten ratkaisin tässä asiassa ajatteluni eroavaisuuden muiden vilpittömien kristittyjen ja itseni välillä? Ajattelin, että erot heijastavat eri uskontasoja: minulla oli siis enemmän uskoa. Tunsin hinduismin vääränä uskontona, – olin saanut jonkinlaisen vapautuksen ja saanut jonkin asteisen sisäisen vapauden, joten se ei pelottanut minua. Tunsin itseni vahvaksi Apostoli Paavalin tavoin, että

voisin ”syödä epäjumalille tarjottua lihaa” hyvällä omallatunnolla ja olla tulematta saastutetuksi, koska minulla oli suhde ainoaan todelliseen Jumalaan ja tiesin sydämessäni, että hindujumalat Brahman, Vishnu ja Shiva eivät ole mitään.

Olin myös nielaissut ajatuksen, että paholaisella ei voisi olla tekijänoikeuksia tietyissä asennoissa tai liikkeissä. Biomekaanisesta näkökulmasta katsottuna tiesin, että lihaksia voidaan vain venyttää tai vahvistaa tietyissä asennoissa. Luulin, että Jumalan suunnitelma ihmiskehosta ei kuulu paholaiselle – eikä hän voinut rajoittaa liikkumisen vapauttani. Koska monet jooga-asennot ovat samanlaisia tai identtisiä muiden laillisten, ei-uskonnollisten liikkeiden, kuten tanssin, voimistelun ja urheilun, asentojen kanssa, päättelin, että koko järjestelmä on hyväksyttävä joidenkin sen osa-alueiden  hyväksyttävyyden perusteella. Hyväksyin kokonaiset asennot, kuten aurinko – ja kuu-tervehdykset,

 – kehittyneemmät asennot kuten lootus ja muut joogalle ainutlaatuiset asennot,

– johtuen joogan yhteisten perusasentojen samankaltaisuudesta muiden liikunnan muotojen kanssa.

Aloin kuitenkin epäillä joogaa sen jälkeen, kun pastori ja vapauttavan rukouspalvelun sielunhoitaja Gary Hixson ajoi minusta itämaisen lääketieteen demonin saatuaan siitä tiedon sanan Jumalalta. Hän kertoi minulle, että joogakin on demonista. Saatuani tietää, että minulla on itämaisen lääketieteen demoni, aloin suhtautua avoimesti mahdollisuuteen, että minulla voisi olla joogademonikin. Miksi? Koska kaikki itäiset terveyskäytännöt ja parantamistaidot keskittyvät mystisen elämänperiaatteen kehittämiseen. Kiinalaisilla sen nimi on Chi; japanilaisilla sen nimi on Ki; korealaisilla, thaimaalaisilla ja vietnamilaisilla on sille omat nimensä, ja intialaisilla sen nimi on prana. Prana on Sanskrit ”aina liikkeellä” tai ”elintärkeä elämässä”.

Länsimaalaiset kääntävät tämän käsitteen elintärkeäksi energiaksi, elinvoimaksi tai biosähköksi ja pitävät sitä puhtaasti fyysisenä ilmiönä, joka muistuttaa elektromagnetismin ominaisuutta kehossa.

Itämaisissa kulttuureissa käsite ei kuitenkaan ole pelkästään fyysinen, vaan se yhdistää ilmaa, hengittämistä ja henkeä, kuten kreikkalainen sana pneuma. Terveyskäytännöt ja parantamistaidot, jotka kasvattavat elinvoimaa tai elintärkeää energiaa, edellyttävät tyypillisesti hengityksen hillitsemistä ja tarkoituksellista ihmisen tahtoa saavuttaa yliluonnollinen tulos luonnollisilla menetelmillä, kuten parantamalla psyyke kehon kautta tai parantamalla keho psyyken kautta. Yliluonnollisen tuloksen odotus edellyttää uskoa, ja usko on henkimaailman kutsu osallistua toimintaan. Pohjimmiltaan elintärkeä energia tai elinvoima on Pyhän hengen korvike, se on toinen henki. Hengen luonne riippuu kulttuurista: kiinalaiset käytännöt, kuten perinteinen kiinalainen lääketiede ja Tai Chi, herättävät todennäköisesti taoistista henkeä, kun taas intialaiset käytännöt, kuten ayurveedalainen lääketiede ja jooga, todennäköisesti loihtivat hinduhenkeä.

Kaiken tämän seurauksena koin häirintää, joten paastosin ja rukoilin Herraa näyttämään minulle, onko jooga myös demoninen, ja hän ystävällisesti antoi minulle painajaisen.

Unessa löysin itseni samanlaiselta kuntosalilta, jossa opetin joogaa. Siinä nainen oli kumartuneena joogamatolla. Hän sanoi: ”Asun täällä.” Hänen vieressään Gargantuanin kehonrakentaja teki sotilaiden fyysisiä kehonrakennusharjoitteita. Sitten löysin unessa itseni kotitoimistostani, jossa olin valmistanut luokkamateriaaleja, kuten joogaharjoitteita, koreografiaa ja flaiereita. Näytti siltä kuin olisin sytyttänyt suitsukkeen tai vesipiipun, ja savua tuli ilmoille. Sitten katsoin ikkunasta takapihalleni ja henkäisin syvään. Siellä oli valtava, puhallettava, fosforinvärinen alttari hindujumalille ja juhlapöytä, jossa oli paikka minulle. Olin peloissani ja halusin sen poistuvan tontiltani, mutta jättimäinen juhlissa käytettävä lohikäärme lensi kuin leija ikkunaan ja heilutti naamaansa minulle. Kirosin sen ja löin ikkunaa, mutta se vetäytyi vasta, kun huusin Jeesusta.

Painajainen paljasti mielenlinnakkeen tai joogademonin läsnäolon, kuten steroidinen kehonrakentaja ja nainen, joka kumarsi joogamatolla, ja joka sanoi: ”Asun täällä, toisin sanoen ”Asun joogassa ja sinussa.”

Se, että unessa sytytin tulen palamaan suitsukkeeseen tai sytytin vesipiipun, näyttäytyy joogan palvontakeinona, jolla on hienovarainen, mielen sumentava vaikutus: kuin myrkyllinen savu, joka läpäisee ilmakehän. Hindujen alttari ja juhlapöytä rinnastavat joogan ehtoolliseen ja toveruuteen hindujumalien tai demonien kanssa. Hindujumalien takana on lohikäärme tai Saatana. Mutta yksi asia hämmensi minua. Miksi demonia kuvattiin unessa lelun kaltaisella tavalla? Miksi hindualttari ja juhlapöytä olivat puhallettavia leluja ja hehkuivat pimeässä? Miksi lohikäärme oli vain leija? Herra näytti minulle, että leikin vaarallisella asialla, enkä tajunnut sitä: jooga näytti minusta viattomalta lasten leikkikalulta. Tässä vaiheessa olin valmis repimään jooganopettajatodistukseni, ja Herra hyväksyi sen, mutta jokin sisälläni suojautui, epäilemättä demoni. Revin ne joka tapauksessa.

Sitten asetuin kokovartalopeilin eteen, koska halusin nähdä joogademonin ennen sen karkottamista.

Käskin sen esittäytyä. Se ilmaantui ensin miellyttävänä energiapyörteenä- koko kehon läpi päähäni. Mutta sitten raju, ruma, käärmeenkaltainen ilme asettui kasvoilleni. Energian nousu ja käärmeen kasvot olivat linjassa hindumaalauksien kanssa kundalini-energiasta, joka nousi kuin kobra selkärangan pohjassa ja nousi tavoittelevana joogin pään kolmanteen silmään tai kruunuun. Demoni väitti ensin palvelevansa Kristusta, mutta painostettuani sitä Jumalan tuomiolla se myönsi palvelevansa Saatanaa ja olevansa luonnoltaan paha. Koska olin tuhlannut kymmenen vuotta tämän harjoittamiseen, tutkin sitä Pyhän Hengen avulla. Tärkein valhe, jonka se kertoo uskoville Kristuksessa, on se, että jooga on puhtaasti fyysistä eikä henkistä, että se on puhtaasti terveydellinen ja liikuntamuoto, josta on paljon hyötyä. Tällä petoksella se houkuttelee kristittyjä tahattomasti epäjumalanpalvontaan lupaamalla painonpudotusta, fyysistä kuntoa ja stressin vähentämistä. Se kertoo niille, jotka eivät ole uskossa , että he voivat hallita elämäänsä, parantaa seksielämäänsä ja kasvattaa siddishiä (Hindu-uskonnon yliluonnollisia voimia), kuten levitaatiota, henkistä telepatiaa ja demonisen toiminnan sivutuotteita, kuten esineiden siirtelyä ajatuksen voimalla.

Kun olin heittänyt demonin ulos, puhdistin toimistostani tuhansien dollarien arvosta joogakirjoja, videoita, DVD: itä ja käsikirjoja workshopien pitämiseen. Tuhosin opetusmateriaaleja, joita olin vuosien saatossa vaivalloisesti kehittänyt, kuten yliopiston opetussuunnitelman aiheesta, koreografioidut joogakurssit ja jooga-videosarjan suunnitelmat. Vuoden ajan sen jälkeen tutkin sanaa – ja Herra antoi minulle käsityksen, miksi jooga on demoninen. Tässä siitä hieman.

Jooga on hindujen jumalien palvontaa. ”Jooga” tarkoittaa ”sitomista” (engl. yoke) ja ”liittoa”, aivan kuin kaksi härkää yhdistettäisiin saman ikeen alla pellon kyntämiseksi. Se viittaa yksilön sitomiseen tai liittoon jumalallisten ja erityisesti hindujumalien kanssa.

Intiassa hathajooga on fyysinen tie jumalalliseen suuntaan; isäntä omistaa ruumiinsa Jumalalle

rituaalisella liikunnalla ja hygieniakäytännöillä. Joogan keskipisteenä on aurinkotervehdys, jossa näkymätön olento saa kunniaa kumartamalla, polvistumalla ja alistuvilla asennoilla, ja olennolta anellaan sarjalla taivaaseen suuntautuvia asentoja ja rukouseleitä. Tervehdyksen lisäksi monet jooga-asennot edustavat hindujumalia ja/tai ne on suunniteltu ohjaamaan tai pitämään sisällään energiavirtaa, kuten kanavia ja lukkoja, jotka kanavoivat tai patoavat vettä.

Jooga on epäjumalanpalvontaa ja kristinuskon vastaista. Sitä harjoittavan parhaasta aikomuksesta huolimatta joogaa ei voida erottaa alkuperäisestä tarkoituksestaan ja ohjata johonkin muuhun käyttöön, kuten pelkkään liikuntaan tai kommunikointiin Abrahamin Jumalan kanssa. Miksi? Koska Jumala ei hyväksy epäjumalanpalvonnan uudistettua versiota neutraalina toimintana tai tyydyttävänä palvontana. Kristityt voivat oikeuttaa joogan fyysiseksi harjoitukseksi tai POJAN (engl. son) palvonnaksi, eivät AURINGON (engl. sun) , mutta harjoittelijan aikomus ja hyvä tahto eivät riitä tekemään käytännöstä hyväksyttävää.

Miksi? Koska antaja voi antaa hänelle itselleen hyväksyttävän lahjan, mutta se ei tarkoita, että se olisi hyväksyttävä sen lahjan vastaanottajalle. Kriittinen kysymys ei ole, tarjoatko palvontaa Abrahamin Jumalalle, kun harjoitat joogaa, vaan onko jooga hyväksyttävä tapa palvoa Abrahamin Jumalaa? Siinä on ero. Ensimmäinen näkökulma keskittyy siihen, miten palvoja suhtautuu palvontaan. Toinen keskittyy siihen, miten Jumala itse suhtautuu palvontaan.

 Palvoja voi hyväksyä jotain, mitä Jumala ei hyväksy. Hän voi tarjota palvontaa, joka miellyttää häntä itseään, mutta ei Jumalaa.

Kristittyjen pitäisi toki miellyttää Jumalaa eikä itseään. Tarjoamalla Jumalalle palvontaa, jota on jo siunattu muille jumalille, on kuin antaisi Jumalan käyttämiä hyödykkeitä paholaiselle. Se on kuin antaisi morsiamelle kierrätetyn vihkisormuksen, jota arkkivihollinen käytti aiemmin. Ei ole mitään tapaa kuvailla riittävällä tavalla Jumalan kammotusta tuollaisia tarjouksia kohtaan. Ne ovat kauheita hänelle.

Raamatun mukaan Abrahamin Jumala on hyvin määrätietoinen siinä, mikä on hyväksyttävää palvontaa. Vanhassa Testamentissa israelilaisia oli nimenomaisesti ja toistuvasti kielletty uhraamasta Jumalalle pakanallisilla alttareilla tai ottamaan käyttöön pakanallisia palvontamuotoja Jumalan temppelissä. Pakana-alttarit ovat muille jumalille rakennettuja.

Jooga on pohjimmiltaan pakana-alttari. Hesekiel 8:16 pitää auringonpalvontaa – ei minään mitättömänä asiana – vaan selän kääntämisenä ja pannaan julistuksena Jumalalle. Uudessa Testamentissa kristittyjä kielletään ottamasta vastaan mitään tai osallistumasta mihinkään, mitä on tarjottu epäjumalille: Apostolien teot 15:20, 28-29 : ”heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa” [–] Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa”.

Epäjumalille uhratun ruoan välttäminen saattaa vaikuttaa vanhentuneelta ja merkityksettömältä nykyaikaisten lukijoiden kannalta. Ruoka voidaan kuitenkin ymmärtää sen kuvaannollisessa merkityksessä, se minkä vuoksi elämme, mikä antaa meille elämän ja houkuttelee meitä, mikä inspiroi ja motivoi meitä, mikä antaa meille voimaa ja mahdollistaa meille asioita. Ruoka voi olla mitä tahansa, joka ruokkii, ylläpitää ja tukee ihmisen ruumista, sielua tai henkeä. Jeesus käytti sanaa ruoka kuvaannollisesti sanoessaan: ”Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä”. ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.” (John 4:34) Kun hän tunnusti itsensä todelliseksi hengelliseksi ruoaksi: ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.”

(Joh. 6:54-55).

Jooga voi olla sen harjoittajalle ruokaa, mutta se on myös demoneille tarkoitettua ruokaa: ”eivätkö ne, jotka syövät uhreja, ole alttarista osalliset?

Mitä siis sanon? Ettäkö epäjumalanuhri on jotakin, tai että epäjumala on jotakin?

Ei, vaan että, mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista.

 Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä.

Vai tahdommeko herättää Herran kiivauden? Emme kaiketi me ole häntä väkevämmät?

”(1 Kor. 10:18-22)

Tämä kohta osoittaa, että kristillinen palvonta ja muut palvontamuodot ovat toisensa poissulkevia. Miksi? Ei siksi, että muut jumalat olisivat todellisia jumalia, jotka uhkaavat ainoaa oikeaa elävää Jumalaa, vaan siksi, että toiset jumalat ovat demoneja, jotka uhkaavat kristittyjä ja loukkaavat Jumalan rakkautta. Joogassa matto on alttari, sen harjoittaminen on uhraamista ja osanottajat ovat sitä harjoittavia ja hindudemoneja. Toisin sanoen matto on alttari, joogan harjoittaja on alttarilla oleva uhri, ja ne jotka uhrilihaa syövät, ovat hindudemoneja. Jooga vähintäänkin avaa kristityn demoniselle vaikutukselle ja pahimmillaan demonisaatiolle. Kummassakin tapauksessa demonit haittaavat kristityn täyttä potentiaalia Jumalassa; syntyy selittämättömiä tai kummallisia paineita, vastarintaa Jumalan lupaamalle runsaalle elämälle ja turhautumista. Tiedän kokemuksesta. Rukoilen, että muut, joita on johdettu harhaan niin kuin minua, kääntyisivät: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”.

(Joh. 8:31-32).